Luokseni muutti huhtikuun alkupuolella koirapoika, 9 viikkoinen tiibetinspanieli. Vaikka olen uuden perheenjäsenen ”yksinhuoltaja”, uskalsin tehdä tämän ratkaisun, sillä teen suurimman osan töistä kotoa käsin. Mutta koska joukkoon mahtuu myös lähityötä, olin etukäteen alustavasti selvitellyt, josko noina päivinä olisi mahdollista saada joku pariksi tunniksi huolehtimaan hauvavauvan perustarpeista ja katkaisemaan sen turhan pitkää yksinoloa.
Päädyin ottamaan yhteyttä IhanTaruVaan toiminimeen. Ratkaisuun vaikutti Tarun eläintenhoitajan koulutus ja se, että hänen nettisivuiltaan välittyi ammattimainen ote ja aito arvostus eläimiä ja niiden hyvinvointia kohtaan. Otin Taruun yhteyttä tekstarilla ja sovimme jo seuraavaksi päiväksi tutustumiskäynnin. Koska tarvitsin hoitoapua satunnaisesti ja vain pari tuntia kerrallaan, niin vähän varoen kyselin, josko sellainen on ylipäätään mahdollista. Olihan se, joten kävimme läpi tarpeet ja kirjoitimme hoitosopimuksen. Ja jo seuraavan päivänä Taru tekikin ensimmäisen kotikäynnin. Jatkosta sovimme, että katsotaan tarvittavat hoitokerrat parin viikon periodeissa eteenpäin. Sujuvaa ja mutkatonta siis.
Pienen perheenjäsenen uskominen vieraan hoitoon ei ole helppoa, mutta oli hyvä huomata, että jo tutustumiskäynnillä koirapoika ja Taru tuntuivat tulevan hyvin toimeen. Ja kaikki onkin sujunut hyvin. Taru katkaisee lähityöpäivien aikana pennun yksinolon ruokkimalla, ulkoiluttamalla, hieman leikittämällä ja laittaa minulle WhatsAppilla kuittausviestin, kuinka käynti on sujunut. Kotiin palatessani minua on odottanut rauhallinen, yleensä unilta heräävä kaveri.
Tarun palveluista on iloa paitsi karvaiselle kaverille myös minulle. Voin tehdä työpäivän huolehtimatta, kun tiedän, että kaverilla on kotona kaikki hyvin.
Tiina